Tiilirunkoinen rakennus valmistui vuonna 1989 ja sai pian lempinimen ”palatsi”, mikä viittasi paitsi hulppeankokoisiin tiloihin, myös ajankohdasta johtuneisiin korkeisiin kustannuksiin. Valitettavasti läpihitsattu ruostumaton teräskate, jonka käytöstä Suomessa ei ollut aiempaa kokemusta, ei täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Katto alkoi vuotaa jo uutena ja vesi valui höyrynsulkumuovia pitkin seinien sisään.

Toinenkin vakava ongelma ilmeni varsin pian. Seinät alkoivat halkeilla liikuntasaumojen puutteen vuoksi. Myöhemmin louhintatyöt rakennuksen lähellä vielä lisäsivät vaurioita.  Halkeamia oli peitelty jollakin orgaanisella maalilla, mikä erottui pahoin kuluneesta kalkkimaalipinnasta selvästi. Vauriokuvat on antanut käyttöömme Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy, joka vastasi korjausten suunnittelusta.

Työ aloitettiin poistamalla alustastaan irronnut rappaus. Tiilimuurauksen läpi ulottuvat halkeamat piikattiin auki ja täytettiin laastilla. Pahimmin vaurioituneissa kohdissa myös muuraus uusittiin. Lämmöneristeet olivat onneksi arvioitua paremmassa kunnossa. Rappaus uusittiin kolmikerrosrappauksena ja vahvistettiin rappausverkolla. Kestävän lopputuloksen aikaansaamiseksi kukin työvaihe oli suoritettava paitsi huolellisesti, myös oikeaan aikaan. Liikuntasaumoja lisättiin runsaasti ja ainoa vanha sauma kunnostettiin. Lisäksi pientä kunnostettavaa löytyi mm. vanhoista syöksytorvista ja pellityksistä.

Uudet rappauspinnat oli pidettävä kosteina useiden päivien ajan, jotta laasti lujittui kunnolla. Siksi seinät suojattiin pressuilla tuulelta ja auringolta sekä kasteltiin varovasti sumuttamalla. Lopuksi vanhasta kalkkimaalista puhdistetut seinät maalattiin kalkkisementtimaalilla. Maalaustyö teetettiin aliurakoitsijalla.